Koulutusteknologian perusopintoihin kuuluvat seuraavat kurssit:
Lukemisen iloa!
Digitaaliset portfoliot -kurssi oli piristysruiske teoriapainotteisten koulutusteknologian perusopintokurssien joukossa. Kurssin aikana keskityttiin saamaan tietoa blogin ja erilaisten hyötyohjelmien käytöstä. Oli erityisesti motivoivaa miettiä ohjelmien käytön hyödyntämistä opetusmielessä.
Kurssi alkoi oman blogin suunnittelulla. WordPressin käytön opettelu oli opettavaista ja aikaa vievää. Tekemällä oppi parhaiten, ja oli helpottavaa huomata, että siihen oli varattu aikaa, eikä niitä tarvinnut itsekseen ahertaa. Ohjelmien toimintoja testaamalla sai käsityksen ohjelman käyttämisen hyödyistä ja sain valmiuksia käyttää erilaisia ohjelmia. Erilaisia ohjelmia voi hyvin hyödyntää myös alaluokilla oppiaineiden opiskelussa; videoiden ja kuvien editointi on varmasti mukavaa iästä riippumatta. Lasten ikä ja vaatimustaso on kuitenkin osattava otttaa huomioon.
Kaikkien suurimpana hyötynä koin miten blogi-kirjoittaminen auttaa omien ajatusten jäsentämisessä ja reflektoinnissa ja on siten oman oppimisen tukena. Blogien käyttö tuo uutta piristystä oppiaineen opiskelussa, ja siinä olevat tiedot ovat jatkuvasti näkyvillä. Siten oppilas voi jatkokehittää omia ideoitaan ja ajatuksiaan. Tästä suuri hyöty myös opettajalle, sillä hän näkee oppilaan oppimisprosessin etenemisen.
Blogin käytön hyödyntämisessä on kuitenkin omat haasteensa; tarpeeksi koneita luokkakäyttöön, tiloihin käytön pääsy, käytön opettelu ja helppous sekä motivaation ja sitouttamisen löytäminen. Näihin haasteisiin olisi opettajan yritettävä löytää keinot.
Tänään opiskelin Moodlea. Se osoittautui vastaavaksi ohjelmaksi kuin esimerkiksi Optima. Oppimisympäristö näytti mielenkiintoiselta. Sen avulla tuntuisi mukavalta toteuttaa jokin verkkokurssi. Käyttäjillä oli mahdollista olla erilaisia rooleja, kuten admin, kurssin luoja, opiskelija ja vierailija.
Moodlessa opettajalla on erilaisia työkaluja, joiden avulla hän voi opettaa. Keskustelualueella onnistuu mm. aiheista tai ongelmista keskustelu. Kalenterin avulla opiskelijat pysyvät kärryillä ja selvillä aikatauluista. Tehtävien palautuksista ym. eräpäivistä kertominen on osoittautunut oman sitoutumiseni kannalta tärkeäksi. Kun ensimmäisellä kokoontumiskerralla selviää pelin säännöt, on motivaatiokin enemmän matkassa mukana. Materiaalien näkyminen osissa ei rasita muistia niin paljon kuin koko opiskelumateriaalin kerralla esilläolo. Lisäksi oppilaat pystyvät keskittymään paremmin, kun vain sillä hetkellä tarkeät asiat ovat nähtävissä. Ja kun oppilaat ovat tekemässä samoja asioita, niin se estää turhautumista, esimerkiksi tehtävissä nopesti edistyneen oppilaan ollessa kyseessä. Moodlesta löytyi myös chat, jonka avulla oppilaat voivat nopeasti kommunikoida keskenään.
Moodlea voisin ajatella käytäväni myös alluokkalaisten kohdalla, koska työkalujen määrän voi pitää minimissään, ja ympäristössä on hyviä toimintoja, joiden avulla vuorovaikutusta ja tekstin tuottamista voidaan harjoitella, kuten myös rakentavan palautteen antoa.
Projektityön valmistuttua sain tehdä posterin työstäni: fle3-posteri. Se olikin helppoa ja vaivatonta tehdä. Tällaisen voisi tehdä uudestaankin.
Sain väliraportoinnin tehtävänä kommentoida jonkun toisen kurssilaisen blogia. Oli mielenkiintoista tutkia, mitä toinen opiskelija olikaan saanut aikaiseksi. Sain palautekeskustelussa hyvän neuvon, jonka johdosta lisäsin aiheet-kategorian sivuilleni. Nyt aiheet-linkistä saa esille kaikki tietyn kurssin artikkelit. En ollutkaan itse hoksannut tätä vaihtoehtoa. Kiitos Emmi!
Projektityöni tekeminen on lähellä loppuaan. Tosin vielä pitää tehdä posteri ja päivitellä työni wikiin. Sen tekeminen on ollut antoisaa. Työ tekemisen lomassa olen saanut tutustua Scrumyyn, jonka käytön tosin koin aikaa vievänä toimintona. Jos olisin parityöskentelynä tehnyt tämän, sen käyttö olisi varmaan ollut järkevää. Sillä saisi tehtävien tekemistä jaettua. Vaikeimpana asiana koin aikataulutuksen. Vaikka yritin realistisesti aikatauluttaa omaa työskentelyäni, niin se ei tuntunut silti toimivan. Eräs syy tähän oli omat perusopinnot, joita samanaikaisesti oli suoritettava. Joka viikko tuli uusia tehtäviä, joista ei ollut tietoa.
Fle3-oppimisympäristön tarkastelu tapautui luomalla itse ympäristöön testailumielessä erilaisia työkaluja, kuten Word-tiedostoja ja kurssikuvauksia, jotta pääsin edes jollakin tasolla selville ympäristön toiminnasta. Se tuntuikin mielekkäältä tehdä, sillä siten sai kuvan kurssin luomisen vaatimuksista ja tarkastelu oli mieleenpainuvaa. Toisaalta loppumetreillä mieleeni tuli ajatus, että olisi kannattanut olla valmis kurssi, jonka avulla tutkia infrastruktuureja. Siten tutkivasta oppimisesta olisin saanut totuudenmukaisemman kuvan ja työskentely olisi ollut mutkattomampaa.
Missä nyt mennään? Oikeastaan olen tehnyt jo monenlaisia asioita, mutta mitään en ole valmiiksi saakka työstänyt; Viitekehys on muotoutumassa, mutta jokaiseen osioon pitäisi lisätä vielä lisää asiaa. Aloitin Fle:in tutkimisen tällä viikolla. Kirjoitin siitä pari sivua projektityöhöni.
Mitä teen seuraavaksi? Ensisijainen tavoitteeni on saada jokin kappaleista valmiiksi saakka! Koska oppimisympäristön esittely tuntuu tällä hetkellä kiinnostavimmalta tehdä, niin aion sen saada kirjoitettua maanantaihin 23.2.09 mennessä. Sen jälkeen keskityn viitekehyksen viimeistelyyn (vko 9). Sitten aion tarkastellla Fle:ia (vko10). Lopuksi viimeistelen johdannon ja pohdinnan sekä valmistelen posterin (vko11). Työn on tarkoitus valmistua 12.3.2009 mennessä eli viikolla 11. Tällaiset suunnitelmat, mutta toteutuvatko ne, se nähdään pian. Pitäkäähän peukkuja! 
Koska en päässyt videokuvauksen tunnille, kuvasin itsenäisesti parin minuutin pätkän kuvaa, jonka sitten työstin movie makerilla; lisäsin alku- ja lopputekstit sekä laitoin myös äänitiedostoja, jotka olin luonut audacity-ohjelmalla. Oli mukava muuttaa omaa ääntä. Sen avulla sain luotua videonpätkän, jossa tuntuisi olevan kaksi henkilöä, vaikka todellisuudessa yksin puhuinkin kaiken. Tarkoituksenani oli aikaansaada videon keskikohtaan nopeutusosio, mutta en omatoimisen oppimisen lomassa saanut kyseistä ongelmaa niin lyhyessä aikaa ratkaistua, joten joudin luopumaan ideasta.
Linkistä avautuu tutkivan reportterin videoni. http://www.student.oulu.fi/~katrial/viiden vuoden kakku.wmv
Kurssin loppuun kirjaan vielä mietteitä esimerkiksi tentin ja arvioinnin jälkeisistä mietteistä sekä kurssin tavoitteista. Kurssin opiskelu on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Kävimme läpi paljon teoriaa, jonka lukeminen oli mielenkiintoista. Omaa oppimista edesautti se seikka, että osa asioista oli jo etukäteen jo tuttua. Sitä kautta kurssin suorittaminen ei tuntunut missään vaiheessa ylivoimaiselta tehtävältä. Kurssin tavoitteisiin liittyi perehtyminen oppimisprosessiin ja sen tukemiseen tvt-perusteisissa oppimisympäristöissä. Näin loppumetreillä tuntuukin ennalta-asetetut tavoitteet täyttyneen. Ja tietysti näitä asioita voi opiskella lisää. Kurssi eteni tavallaan osaista kokonaisuuteen, niin se tuntui osittain heikentävän motivaatiotani, sillä kokonaisuutta ei pystynyt hahmottamaan varhaisessa vaiheessa. Toisaalta, kun asioita opiskeltiin näin, oli se uusi oppimiskokemus.
Kurssin tavoitteiden lisäksi minulla oli oma ehkä epärealistinenkin tavoitteeni: saada tämän kurssin avulla konkreettisia neuvoja ja ohjeita tulevaa luokanopettajantyötä varten. Tähän kaipasin opettajalta neuvoja, joita hän on omassa opetustyössään huomioinut. Suoria neuvoja, miten asiat pitää tehdä, ei voida antaa, mutta esimerkiksi joistakin yleispätevistä asioista voisi antaa jonkinlaista vinkkiä. Ryhmämme koostui eri koulutuslinjojen opiskelijoista, joten varmasti on vaikeaa suunnitella kurssia, kun jokaisella oppilaalla on lisäksi omat toiveet ja mieltymykset miten asioita tykkäisi tehdä. Tämän kurssin vetäjällä on ollut paljon työtä tehtävänä ja paljon asioita, joita pitää huomioida. Hän voi vaikuttaa omalla toiminnallaan oppilaan oppimishalukkuuteen. Tällä kurssilla opettajalla oli oppimiseeni positiivinen vaikutus. Ohjaaja oli aktiivinen viestien lähettäjä, ja rohkaisi aktiivisuuteen.
Tehtävät tehtiin pääsääntöisesti pienryhmissä, 5-6 henkilöä. Siinä hyödynnettiin hyvin jaettua ymmärrystä. Kun itse sai selittää muille asioita, ne myös jäivät mieleen paremmin, kun vain olisi lukenut kirjasta. Myös asioiden kirjaaminen auttoi asiaa. Loppuarvioinnissa tuli esille vielä kirjaamisprosessista mielenkiintoinen maininta, että opettaja näkee siitä miten oppimisprosessi etenee, tosiaankin. Se vuoksi on hyvä kirjoitusprosessin jäävän tavallan arkistoon. Opettajan kertoi tenttihetken olevan myös oppimiskokemus. Se piti omalta kohdaltani paikkansa. Lopputentti tehtiin ryhmätyönä, ja siinä suunnitteluratkaisussa oli onnistuttu, sillä tällaisen yhteisöllisen kurssin lopetus olisi ollut harmillista päättää yksilötenttiin. Ja kun ryhmät eivät luultavimmin tee samallaista tuotosta, on mielenkiintoista kuunnella ja oppia toisen tekemästä tuotoksesta. Toista samanlaista olisi tylsää kuunnella.
Pienryhmäni koko oli sopiva, 6 henkilöä. Järvelä on listannut toimivan ryhmän edellytyksinä; jäsenten keskinäinen positiivinen riippuvuus, vuorovaikutuksen tukeminen, yksilöllinen vastuu sekä ryhmän toiminnan arviointi. Nämä edellämainitut seikat näkyivät ryhmätoiminnassassamme. Mielestäni Tiimi yhden toimivuus oli huippuluokkaa! Sen jäsenenä olikin mukava olla. Jokainen sai vastuuta ja jokaisen ideoita kuunneltiin ja tehtävien tekoon kaikki kantoivat kortensa kekoon. Kiitos muille positiivisesta asenteesta ja mukavan ilmapiirin luomisesta. Hyvän tiimin kanssa toimiminen lisäsi omalta osaltaan opiskelumotivaatiotani.
Kun mietin vielä mitä olisin tehnyt toisin, mietin Jaikun käyttöä. Koin sen mukaantulon kesken kurssin yllättäväksi asiaksi. Eikä sen käyttö tuntunut palvelevan omaa oppimista, ja sen käyttö laski motivaatiotani. Kun se liitetään paremmin palvelemaan kurssin sisältöä, on se ainakin minulle motivoivampaa käyttää. Esimerkiksi joku case voitaisiin tehdä sen avulla. Muttei kuitenkaan mitään kirjoita 4 kommenttia juttuja. Viimeisenä asiana kirjoitan vielä oppilaan mahdollisuudesta vaikuttaa ja antaa palautetta. Olen ollut kursseilla, joista ei välttämättä itse ole oikein saanut palautetta eikä itsenikään ole tarvinnut antaa palautetta. Nyt olikin mukavaa huomata oppilaiden mielipiteiden merkityksellisyyden. Sen vuoksi osaltaan tämä kurssi varmaan muuttuu vuosittain, ja se on hyvä piirre kun teknologiakin muuttuu jatkuvasti.
Kolmannen casen kohdalla opiskeltiin uusi pedagoginen malli, PBL. Siinä on erilaisia vaiheita, joiden avulla työskentely eteni, ja jotka opin työskentelyn lomassa; Ensin selvitettiin artikkeliin liittyviä käsitteitä, sitten asetettiin ongelma, joka olikin mukava itse miettiä. PBL:in viisi ensimmäistä vaihetta tehtiin heti ensimmäisellä tapaamiskerralla. Itsenäisen työskentelyn aikana kokosimme wikiin yhteisen sivun asioista, jotka liittyvät tvt:n käyttöön. Se tuntui tomivalta jutulta, sillä siten huomasimme reaaliaikaisesti, mitkä asiat olivat vielä käsittelemättä, ja pystyi vielä täydentämään tekstiä. Tiedoista kokosimme vielä tiivistelmän. Kun mietin PBL-malli, niin tuntuisi, että vaiheiden työstämiseen tarvitaan normaalisti enemmän aikaa, jotta voi esimerkiksi opiskella aihetta lisää. Tällaista työskentelytapaa oli mukava pienryhmässä tehdä, sillä jokainen sai vastuuta ja sai vaikuttaa sekä roolien valinta oli mielenkiintoinen tehtävä.
Toinenkin case opiskeltiin jigsaw-periaatteen mukaisesti. Vain sillä poikkeuksella, että kurssi opiskeltiin ns. virtuaalicasena. Tämän itsenäisen työskentelyviikon aikana aikataulut oli valmiiksi asetettu, mutta esimerkiksi expertti- ja kotiryhmätyöskentely piti päättää ryhmäkohtaisesti. Omalta kohdaltani molemmat suoritettiin lähitapaamisena. Tuntuu, että kasvokkaintapaamisessa saa paljon enemmän keskusteltua asioista kuin että keskustelualueen kautta niitä miettisi, ja aikaakin säästää. Eksperttipalaverin artikkelimateriaalina oli metakognitiosta kertovat artikkeli, jossa painottui ajattelun ajatteleminen. Metakognitio jakautui metakognitiiviseen tietoon ja taitoon. Tiedon ollessa kyseessä oppijalla on esimerkiksi käsitys itsestä oppijana eli missä hän on hyvä tai huono. Se voi olla myös käsitksiä muista oppijoina. Jos taas puhutaan metakognitiivisesta taidosta, oppija miettii tehtävän arviontia, tarkkailua tai suunnittelua. Se voi olla käydyn strategian arvioimista tehtävän ratkaisemiseksi.
Mindmapin työstämiseen käyttämämme dabbleboard tuntui edelleen kankealta, ja ei oikein toimivalta ratkaisulta. Nyt jälkikäteen tuntuukin, että käsin kirjoittamalla olisimme saaneet homman tehtyä nopeammin emmekkä olisi turhaan jääneet miettimään teknisia asioita. Esimerkiksi mind mapin tuotosta ei voinut kuin yksi tehdä, joten paras ja nopein ratkaisu oli kokoontua jälleen yhteen. Mind mapin kokoamisessa tuli uusia käsitteitä esille, joten ajatuskarttamme jäsentyi enemmän, ja enemmän hahmottui, mistä asioita kurssissamme mahtaa olla kyse.
