kt2: kurssin suorittaminen

Suoritin viime vuonna myös koulutusteknologia muuttuvassa maailmassa-kurssin. Kurssi alkoi tälläkin kertaa lähitapaamisella, jonka aikana käytiin läpi teoriaa, tavoitteet, aikataulut, tehtävät ja jaettiin materiaalit. Teoriaosuudessa painotettiin sitä, miten tähän pisteeseen on tultu. Tietokone ei suoranaisesti auta oppimaan, vaan oppijoiden pitää olla aktiivisia ja opiskelijoiden erilaisuus on otettava huomioon. Vuorovaikutuksella on suuri rooli. Kerrattiin jo tuttuja asioita, kuten jaettua asiantuntijuutta, yhteisöllisyyttä, motivaatiota, mutta uutena asiana minulle tuli pedagogiset mallit. Tämä sen vuoksi etten ollut suorittanut kurssia kt3, jossa pedagogisiin näkökulmiin oli jo paneuduttu.

Kurssin tehtävät oli jaettu kahteen osioon. Ensimmäiseen tehtäväksiantoon kuului ryhmän jakaminen kahteen ryhmään, “kriittisiin” ja “avarakatseisiin”. Jokaisen tehtävänä oli lukea kaksi artikkelia: 1) teknologian mahdollisuudet ymmärtävän oppimisen tukena ja 2) virtuaalisia yhteisöjä, ajatuksia ja avoimuutta. Artikkelin avulla ryhmän jäsenet keskustelivat omalla keskustelualueella etsien perusteluja omaan näkökäntaansa kahden viikon ajan.

Keskustelujen jälkeen suoritettiin väittely, jonka aiheena oli sosiaalisen webin hyödyntäminen opetuksessa. Oli mukavaa, kun jokainen sai sanoa omia perusteluja eikä keskustelu jäänyt vain ryhmän puheenjohtajan harteille. Hankaluutta omaan näkökulmaan toi se, että kun itse olin väittelyssä vastaan (kriittinen) verkkotyöskentelyä, vaikka oikeasti olin toista mieltä. Toisaalta tämä vastakkaisen näkökulman ajatteleminen myös avarsi omaa pientä ajatusmaailmaani.

Laitan tähän vielä koontina joitakin näkökantoja

1. “Kriittiset”: uhka yksityisyydelle, ryhmäytyminen haastavampaa, sovellukset suurelle väestölle tuntemattomia, negatiivinen asennoituminen, vaatii valtavasti resursseja ja taitoja, sitoutuminen 
2. “avarakatseiset” : oppilas tiedon aktiiviven jakaja, oppimisprosessit syvällisiä oppimistehtävissä, yhteisöllistä oppimista

Toinen tehtäväosio liittyi kurssisuunnitelman tekemiseen. Suunnitelmassa oli kerrottava aiheen tausta (työstä, keksitty), miten haluaisin aihetta opettaa, pedagogiset mallit ja niiden perustelut ja miten kurssin arviointi tapahtuu. Valmis kurssisuunnitelma vietiin sitten optimaan, ja toinen opiskelija kommentoi sitä. Toisen neuvojen pohjalta omaa kurssisuunnitelmaa päivitettiin. Sen jälkeen luettiin artikkeli oppimisen intrastruktuurit verkko-oppimisen tukena. Kun arvioitu artikkeli oli laitettu oppimisympäristöön, opettaja antoi vielä palautetta ja mahdollisia korjausehdotuksia.

En ole aiemmin tehnyt kurssisuunnitelmaa, joten oli aivan uutta miettiä opettajan näkökulmasta kurssisuunnitelmaa. Artikkelin pohjalta tuli esille mielenkiintoisia asioita, kuten kurssin aikataulutus ja neljä intfastruktuuria (tekninen, sosiaalinen, epistemologinen ja kognitiivinen). Aikataulutukseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.  Epistemologiseen infrastruktuuriin liittyi esimerkiksi aihekononaisuuksien opiskelu.