Digitaaliset portfoliot -kurssi oli piristysruiske teoriapainotteisten koulutusteknologian perusopintokurssien joukossa. Kurssin aikana keskityttiin saamaan tietoa blogin ja erilaisten hyötyohjelmien käytöstä. Oli erityisesti motivoivaa miettiä ohjelmien käytön hyödyntämistä opetusmielessä.
Kurssi alkoi oman blogin suunnittelulla. WordPressin käytön opettelu oli opettavaista ja aikaa vievää. Tekemällä oppi parhaiten, ja oli helpottavaa huomata, että siihen oli varattu aikaa, eikä niitä tarvinnut itsekseen ahertaa. Ohjelmien toimintoja testaamalla sai käsityksen ohjelman käyttämisen hyödyistä ja sain valmiuksia käyttää erilaisia ohjelmia. Erilaisia ohjelmia voi hyvin hyödyntää myös alaluokilla oppiaineiden opiskelussa; videoiden ja kuvien editointi on varmasti mukavaa iästä riippumatta. Lasten ikä ja vaatimustaso on kuitenkin osattava otttaa huomioon.
Kaikkien suurimpana hyötynä koin miten blogi-kirjoittaminen auttaa omien ajatusten jäsentämisessä ja reflektoinnissa ja on siten oman oppimisen tukena. Blogien käyttö tuo uutta piristystä oppiaineen opiskelussa, ja siinä olevat tiedot ovat jatkuvasti näkyvillä. Siten oppilas voi jatkokehittää omia ideoitaan ja ajatuksiaan. Tästä suuri hyöty myös opettajalle, sillä hän näkee oppilaan oppimisprosessin etenemisen.
Blogin käytön hyödyntämisessä on kuitenkin omat haasteensa; tarpeeksi koneita luokkakäyttöön, tiloihin käytön pääsy, käytön opettelu ja helppous sekä motivaation ja sitouttamisen löytäminen. Näihin haasteisiin olisi opettajan yritettävä löytää keinot.

2 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
toukokuu 6, 2009 klo 8:02 am
Johanna
Hei!
Samoja ajatuksia on kurssi minussakin herättänyt. Naapuriluokassa ottivat luokan yhteisen blogin käyttöön. Oppilaat olivat hyvin innostuneita ja motivoituneita asiasta. Kyseessä on 4. luokan oppilaat ja ajattelin aluksi, että WordPress on heille liian hankala käytettäväksi. Olin väärässä. Lapset oppivat nopeasti, etenkin kun tekeminen innostaa ja motivoi. Saman huomasin oman luokkani kanssa verkkolehteä tehdessä. Toisessa rinnakkaisluokassakin innostuivat verkkolehdestä. Kilpaa niitä sitten kirjoiteltiin ja me opetkin saatiin vinkkejä toisilta. Lasten kiinnostuksen säilyminen verkkolehteen/blogiin ja yleensä ottaen kaikkeen muuhunkin onkin sitten toinen juttu. Alussa juttuja tuntuu syntyvän liukuhihnavauhtia, mutta tahti hidastuu ja vain innokkaimmat jaksavat tuottaa materiaalia omatoimisesti. Tässä kohdassa pitääkin sitten opettajan miettiä eri ratkaisumalleja kiinnostuksen uudelleen heräämiseksi
toukokuu 11, 2009 klo 7:50 am
katju
Olipa mukava lukea luokkasi kirjoittamasta verkkolehdestä. Juuri tällaisia vinkkejä ja käytännönkokemuksen onnistumisia on mukava saada tulevaan opetustyöhön. Mainitsit alkuinnostuksen jälkeisestä kirjoittamisen laantumisesta. Siihen todellakin on opettajana osattava vastata. Ehkä pieni tauko verkkolehdestä tai jokin uusi kiva tehtävä nostaisi motivaatiota, mutta opettajalla on siinä mietittävää, ja oltava eri vaihtoehtoja keksittynä.