You are currently browsing the category archive for the 'kt1' category.
Tämän digitaalisen portfolion avulla kirjoitan koulutusteknologian perusopintoihin liittyvistä kokemuksista ja oppimisesta.
Koulutusteknologian perusopintoihin kuuluvat seuraavat kurssit:
- Koulutusteknologia muuttuvassa yhteiskunnassa 4 op
- Tieto- ja viestintätekniikan sovellukset opetuksessa 4 op
- Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen 6 op
- Projektiopiskelu 6 op
- Digitaalinen portfolio oppimisen tukena 4 op
Lukemisen iloa!
Kt1-kurssin viimeinen teema oli omalta osaltani kaikkein mielenkiintoisin, ja siitä ehkä eniten pystyi ammentamaan ideoita. Yhtenä tämän kurssin tavoitteenani oli hyötyä koulutusteknologian kurssista verkkokurssin ohjaamisessa ja opiskelussa. Tämä kurssi antoikin hyviä ajattelun aiheita ja vastauksia verkko-oppimiseen liittyvissä asioissa; ohjaajan roolin ja motivaation merkitys. Lisäksi teemat liittyivät olennaisesti koulutusteknologiaan.
Tämä kurssi on ollut paras oppimiskokemukseni verkko-opiskelusta, ja siitä suuri kiitos kuului verkkokurssin ohjaajille. He pitivät keskustelua yllä motivoivasti. Jos se oli tyrehtymässä, he tekivät uusia aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Palaute oli myös rakentavasti tehty. He käyttivät paljon aikaa kurssin ohjaamiseen. Tämän onnistuneen kurssin johdosta olen entistä kiinnostuneempi verkko-oppimisympäristöjen hyödyntämistä oppimisessa.
Neljännen teeman aiheena oli Kirsi Juntin luennolla motivaatio ja itsesäätely teknologiatuetussa oppimisessa, ja Hanna Järvenojan ja Sanna Järvelän artikkeli käsitteli motivaation ja emootioiden säätelyä oppimisprosessin aikana.
Oppimisen itsesäätely tuli esille teeman tärkeänä osana. Se tarkoittaa kognitiivisia, motiovationaalisia ja emotionaalisia vaiheita ja strategioita, joilla yksilö säätelee, ylläpitää ja tarkkailee tavoitteellista toimintaa. Itsesäätelyyn kuuluukin yllätävän paljon eri osa-alueita. Esimerkiksi emotionaalisten kontrollistrategioiden avulla hallitaan niitä tunnetiloja, jotka häiritsevät tavoitteellista toimintaa ja vähentävät motivaatiota. Ratkaisuna voi olla vaikka muistelemalla aiempia onnistuneita kokemuksia. Luennoitsija mainitsikin, että taitava oppija saa motivoitua itsensä takaisin oppimaan turhautumisen jälkeenkin. Jos taas käytetään motivationaalisia strategioita, oppija tavoittelee oppimisen motivoivien puolien tehostamista. Tämä tarkoittaisi omalta kohdaltani sitä, että ajattelen tämän teeman antavan hyötyä opetuksellisessa mielessä, jos vaikka opettaisin verkkokurssia. Kognitiivisten strategioiden käyttöön voi liittyä vaihtelevien opiskelutekniikoiden käyttö.
Artikkelin lopussa oli vielä mainintaa tulevaisuuden oppijoista ja jaetusta säätelystä. Hyvin menestyvät he, joilla on vahvat oppimisen itsesäätelytaidot, ja jotka mukautuvat muuttuneisiin oppimistilanteisiin. Jälkimmäinen liittyy yhteisiin tavoitteisiin ratkaista yhteisiä emotionaalisia ja motivationaalisia haasteita. Tämän asian tiedostaminen oli yllättävää, mutta näin jälkikäteen mietinkin, miksen ole sitä aiemmin ajatellutkaan.
Kolmanteen teemaan liittyen luin Finnsight 2015- raportin osion oppiminen ja oppimalla uudistuva yhteiskunta sekä Antti Kasvion kirjoittaman artikkelin tietoyhteiskunta. Katsoin myös Tiina Hämäläisen luennon alkuosan katsaus tietoyhteiskuntakehitykseen ja koulutusteknologian alan strategisiin linjauksiin.
Luennolta jäi mieleen uuden talouden käsite. Siihen liittyi olennaisesti globalisaatio, aineeton talous ja tekninen vallankumous. Osaamista ja asiantuntijuutta korostetaan. Uusi talous liittyy tieto- ja viestintätekniikan ympärille kehittyneeseen talouteen. Toinen mielenkiintoinen käsite oli oppimisyhteiskunta. Tieto ja osaaminen ovat yhteiskunnassa tärkeitä, ja jotta osaamista tapahtuisi, pitää olla vuorovaikutusta. Osaaminen on voimavara, mutta se ei ole kuitenkaan pysyvää.
Suomen tietoyhteiskuntakehitys on kansainvälistä huippua. Mitä tämä tarkoittaa, oli teeman keskeisenä kysymyksenä. FinnSightissa mainittiin, että Suomen peruskoulutus on hyvää, kyky yhdistää erilaisia osaamista ja meillä on korkea osaamistaso. Suomessa on erityisosaajia, joilla on kykyä ja halua oppia uutta. Jotta yritys olisi esimerkiksi kilpailukykyinen tarvitsee se kykyä tunnistaa uudet haasteet, nähdä mahdollisuudet, oivaltaa uudet toimintatavat. Työtehtävistä selviytyminen vaatii myös elinikäistä oppimista, sillä asiat voivat muuttua rajusti jopa lyhyellä aikavälillä. Oppimiseen liittyy myös kansainvälisyys.
Toisen teeman artikkelina oli Riitta Asanti ym. työelämän muutokset ja osaamisen haasteet sekä luentoina Heikki Kontturin koettuja teknologian opetuskäytön haasteita ja Liisa Ilomäen teknologia ja kouluyhteisö.
Uuden teeman osalta siirryttiin käsitteiden määrittelystä toisenlaisiin aiheisiin. Työelämän näkökulma tuli mukaan oppimiseen ja osaamiseen. Tietoyhteiskuntaan siirtyminen asettaa uudenlaisia vaatimuksia työntekijälle. Kokoavana kysymyksenä oli mitä tarkoitetaan ns. uudenlaisilla osaamisen ja asiantuntijuuden vaatimuksilla ja miten ne liittyvät koulutusteknologiaan?
Työelämäässä korostuu suuren tietomäärän hallinta ja tiedon nopea muutos. Todellinen asiantuntija osaa hyödyntää formaalia ja informaalia tietoa. Työelämässä ongelmat ratkaistaan työyhteisön ns. sisäänrakennetun viitekehyksen mukaan. Se muodostuu esimerkiksi arvoista, yhteisestä kielestä ja tavoista. Asiantuntijuus on työyhteisöjen kykyä ratkaista yhdessä ongelmia. Koska tieto muuttuu yhä nopeammin, se vaatii myös asiantuntijuuden muuttumista nopeammin mukautuvaksi. On muodostettava asiantuntijatiimejä, jotka voivat olla yhteisöjen tai organisaatioiden välisiä. Ne muodostetaan ja puretaan nopeasti, joten asiantuntijuus vaatii yksilöltä kysyä joustaa sekä sosiaalisia taitoja. Koulutusteknologia on apuna esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumattomilla oppimisympäristöillä, joissa tieto on varastoituna ja koko ajan nähtävillä. Siellä vapaamuotoinen keskustelu ja uusien ideoiden kehittely voidaan myös toteuttaa.
Siis lyhyestä virsi kaunis: Uudenlaisilla osaamisen ja asiantuntijuuden vaatimuksilla tarkoitetaan asiantuntijuuden jakamista ja yhteisöllistä tiedon rakentelua asiantuntijaverkostoissa jaetun ymmärryksen saavuttamiseksi.
Ensimmäisen teeman artikkelina oli Kai Hakkaraisen ym. oppimisympäristöjen kognitiivinen tutkimus ja luentona Piritta Leinosen teknologiatuettujen oppimisympäristöjen oppimisteoreettisia perusteita. Olin ensimmäisen teeman sihteerinä. Mainitsen mielenkiintoisimmat teeman aikana esille tulleet uudet käsitteet.
Verkkokurssin aikana opettajalla on aktiivinen rooli. Hänen pitää osata tukea oppimisprosessia oikeaikaisesti luomalla opiskelupuitteita, scaffolding, etenkin oppimisprosessin kriitisessä vaiheessa, jotta oppijan opiskelumotivaatio ei kärsi. Yhteisöllisessä oppimisessa oppilailla on yhteinen vastuu yhteisen tehtävän tekemisestä. Vuorovaikutuksella on keskeinen osa. Mitä enemmän tietoa jaetaan oppijoiden kesken sitä enemmän jokainen tietää asioista ja asiantuntijuus kehittyy.
Teeman viimeinen yhteinen pohdinnan aihe oli millä tavoin tieto- ja viestintätekniikka voi tukea oppimisprosessia? Listaankin tähän siihen liittyviä asioita. Tieto- ja viestintätekniikan avulla kehitetään erilaisia oppimisympäristöjä, kuten optima, joissa oppiminen ei ole siduttu aikaan eikä paikkaan. Käyttäjien itseohjautuvuutta tuetaan myös. Oppijan tiedon jäsentäminen helpottuu, kun oppimisympäristö auttaa esimerkiksi metatiedon, kuten kuvaus linkin sisällöstä, avulla. Yksilön oppimisen puutteita paikkaillaan keskustelujen avulla. Tiedon julkisuuden kautta opiskelija voi palata tiedon lähteille useaan kertaan, ja asioita ei tarvitse sisäistää yhdellä kertaa. Koulun opetus- ja oppimiskäytännötkin kehittyvät, sillä tvt tukee asiantuntijuutta ja ymmärryksen kehittymistä.
Suoritin koulutusteknologia muuttuvassa maailmassa -kurssin viime syksynä Oulun avoimen yliopiston kautta. Kurssi alkoi lähitapaamisella, jonka aikana opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään.
Työskentely tapahtui seuraavasti: Ryhmän jäsenet keskustelivat teemoihin liittyvistä asioista. Yhteen teemaan keskityttiin kahden viikon ajan. Ensimmäisen viikon aikana luettiin teemaan 1 liittyvä artikkeli, josta keskusteltiin Optimassa viikon ajan. Seuraavan viikon aikana katsottiin videoluento, ja jatkettiin Optimassa keskustelua teemaa koskettavista asioista. Toisen viikon lopuksi ryhmien sihteerit kokosivat keskusteluista, artikkelista ja luennoista esille tulleet pääasiat ryhmän luettavaksi. Ryhmien jäsenet olivat aakkosjärjestyksessä vuorollaan tiimin sihteereinä. Kolmannella viikolla siirryttiin teemaan 2, josta tehtiin ensin alkukeskustelut artikkelin lukemisen jälkeen. Toimintatapa oli kaikkien neljän teeman osalta samanlainen. Meillä oli lisäksi kahdeksannen viikon jälkeen kahden viikon syventävä keskustelu koskien kaikkia teemoja.
